Hirvipeijjaisissa

29.11.2020

Korona sotki pahemman kerran syksyn juhlakauden. Viis linnanjuhlista ja pikkujouluista, mutta kun hirvipeijjaisiin ei pääse! Jos joku ulkomaalainen ystäväni uskaltautuisi luokseni marraskuussa, haluaisin viedä hänet ehdottomasti hirvipeijjaisiin, jos sellaiset vain osuisivat kohdalle. Peijjaisissa tavoitetaan matkailijan kaipaama aitous ja alkuperäisyys ja kuinka luontevasti lähiruoka ja oma ruokakulttuurimme saavat tuossa hetkessä loistaa! Tällä kirjoituksella haluan kiittää ja kunnioittaa kaikkia hirviseuroja -porukoita tästä lämminhenkisestä ja vieraanvaraisesta  perinteestä – te ymmärrätte lähiruuan päälle!

Yhteinen ruokahetki

Koska useimmilla teistä lukijoista on vain kalpea ajatus peijjaisten kulusta, kerron teille niiden koreografian. Hirviseura kutsuu maanomistajat ja kyläläiset hirvipeijjaisiin, jotka järjestetään seuran majalla tai paikallisella kylätalolla – siis todella syrjässä valtaväylistä. Ajatuksena on kiittää maanomistajia mahdollisuudesta metsästää heidän maillaan ja hyvitellä kyläläisille mahdollisia metsästyksen aiheuttamia häiriöitä. Lisäksi halutaan tarjota mahdollisuus yhteiseen kohtaamiseen, ruokahetkeen. Tilaisuuden toteuttaminen vaatii seuralaisilta lukemattomia talkootunteja.   Peijjaiset ovat yleensä sunnuntaisin keskipäivällä. Etukäteen ei tarvitse ilmoittautua.

Koreografia on selkeä

Paikalle tultaessa rakovalkeat ja nuotiot tuovat tunnelmaa saapuville. Ovensuussa seuran puheenjohtaja kättelee ja toivottaa tervetulleeksi. ” Tervetulloo, tuostapa takkia naulakkoon ja ruokajonon piä näkkyykin jo tuolla.” Kiitos”, selvät sävelet siis. Näissä pippaloissa ei tarvitse miettiä pukeutumiskoodiaan, mutta jos satut tulemaan paikalle Jahti/Jakt -takissasi, ole tarkkana, ettei mene sekaisin naulakossa kymmenien muiden samanlaisten kanssa.

 Ruoka on huolella valmistettua ja pääosassa on itse metsästetty hirvi: käristyksenä, keittona, paistina, murekkeena – variaatioita on vuosittain. Lisukkeena on paikallista perunaa, tuoretta leipää, kauden juureksia, salaattia ja itse tehtyjä säilykkeitä. Kuola valuu jo kun ajattelenkin!

Nautitaan ruoasta

Otetaan ruoka lautaselle ja mennään istumaan sinne, minne mahdutaan. Tervehditään sattumanvaraisia pöytäseuralaisia, mutta keskitytään kuitenkin syömään, ettei ruoka jäähdy. Ruuan santsaaminen on toivottavaa ja useimmat santsaavatkin – ruoka on yleensä hävyttömän hyvää enkä ole kuullut koskaan sen loppuvan kesken.  Äänimaailma koostuu vaimeasta jutustelusta, ryystämisestä ja lautasten kalahtelusta. Kaikille on selvää, että ruoka on nyt pääosassa. Jos et halua jutella, niin se on kaikista ihan normaalia.

Jälkiruuaksi on useimmiten kahvia, kakkua, pullaa, keksejä. Joku paikallinen taituri on nämäkin leiponut, kunnia-asianaan tuoreus ja maukkaus. Nyt voi jo vähän nojailla taaksepäin ja katsella ympärilleen, havaita tuttuja tai viritellä keskustelua tuntemattomien kanssa. Suosittuja puheenaiheita ovat jahdin eteneminen (montako lupaa, mitä on vielä kaatamatta), petotilanne ja sääolosuhteet. Kahden kupillisen jälkeen on aika havahtua ähkyhurmoksesta, ruokajonossa on porukkaa – tilaa on annettava seuraaville syöjille. Tänne ei todellakaan olla tultu kuuntelemaan puheita tai laulukuoroja.

Takki niskaan, kiitosnyökkäys puheenjohtajalle ja pihalle! Ulkona voit vielä halutessasi rupatella tulta vartioivien metsästysseuralaisten kanssa ja fiilistellä syksyä. Kuinka suomalaisen suoraviivaista ja maanläheistä toimintaa, kaikesta kuitenkin henkii halu tarjota sitä omaa parasta seutukunnan ihmisille!

Apua riistanhimoon

No, peijjaisten puuttuminen jättää monet meistä riistaruuan kaipuuseen. Jos omassa lähipiirissäsi ei satu olemaan taitavia metsästäjiä ja siten riistalihan ylituotantoa, kannattaa suunnata ostoksille Kuopion kauppahallin Savo-Karjalan lihakaupan tiskille. Jos taas itse jahdin jännitys kiinnostaisi, niin esimerkiksi Ruukin Tuvan Henri Jauhiainen järjestää jahtipäiviä Sonkakoskella. Henri on mitä miellyttävintä jahtiseuraa, mutta hän on myös ansioitunut riistakokki, joten saalis muuntuu myös herkulliseksi ateriaksi hänen käsissään.

Helpoin ja varmin apu riistanhimoon olisi tietysti valmis ravintola-annos. Kuopiossa esimerkiksi Ravintola Skilla tarjoilee hirvenfileetä mänty-riistakastikkeella, myös Ravintola Haraldilla on useita annoksia, joissa käytetään riistaa. Sinne vain herkuttelemaan!

Kuvat: Jorma Tanskanen

Kommentoi


Viimeisimmät

Seuraa